Kolme viikkoa työharjoittelua pulkassa ja viimeinen viikko vielä edessä, aika on mennyt kuin siivillä! Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon; Arkipäivät kuluvat kouluissa kierrellen ja tehden töitä, mutta työn oheella ja viikonloppuisin on päästy kiertelemään kaupunkeja ja nähtävyyksiä ihan vain turisteina.
No, mitä olemme havainneet ja oppineet nyt kolmen viikon aikana? Suurimpia huomioita ja ihmetyksiä on herättänyt liikunnanopetuksen tyyli ja liikuntatuntien määrä kouluissa. Ensinnäkin, lapsille tulee liikuntatunteja vain 1-2 per viikko, nämäkin tunnit yksittäisinä tunteina (n.45-50 min). Myös tuntien aktiivisuus on melko alhainen. Kun ensimmäisinä päivinä seurasimme paikallista liikunnanopetusta, niin havaitsimme, että fyysinen aktiivisuus liikuntatunneilla on todella alhainen. Lapsia seisotetaan jonossa, harjoitteissa istutaan tai ollaan paikallaan, lapsia seisoo ja istuu salin reunoilla ja lopuksi tunnin jälkeen heillä ei edes ole hiki. Tämä näkyy myös lasten käyttäytymisessä, sillä heillä keskittyminen ja kuunteleminen on vaikeaa. Lapset turhautuvat ja kyllästyvät jonottamiseen ja odottamiseen, tärkeää olisi, että heillä on kokoajan jotain tekemistä! Esimerkiksi, tunneilla opettaja voi laittaa lapset jonoon ja yksi kerrallaan suorittamaan tiettyä harjoitetta, jonka opettaja lopuksi arvioi koko luokan nähden. Liikuntaa? Motivoivaa? Hauskaa? En usko. Myös rajoitteet harjoituksista ovat tiukat, sillä lapset pelailevat pallopelejä pehmopalloilla oikeiden pallojen sijasta ja yhtenä kertana meitä kiellettiin ohjaamasta pukkihyppelyä, koska se on liian "vaarallista" lapsille. 😐 Liikunnanopetuksen taso näkyy myös lasten taitotasossa. Lapsilla on vaikeuksia motorisissa perustaidoissa ja ihan yksinkertaisimmissakin harjoitteissa. Esimerkiksi, yhdellä jalalla hyppely ja X-hypyt tuottavat surullisen suurelle osalle vaikeuksia. Näiden pohjalta on myös vaikea lähteä pelaamaan ja leikkimään yhteisiä liikuntaleikkejä, kun perustaidot ovat huonot ja tasoerot todella suuret. He jotka harrastavat liikuntaa niin pelaavat ja he jotka eivät harrasta liikuntaa, ei pelaa. Nämä ovat suurimmat havainnot meiltä ja näihin olemme tämän kolmen viikon aikana keskittyneet. Enemmän liikettä! Opettajat ovat ilmaisseet mielenkiintoaan harjoitteistamme ja opetustyylistä, joten toivottavasti olemme antaneet heille jotain.
Työnteon oheella olemme päässeet myös tutustumaan kauniisiin kaupunkeihin, paikalliseen kulttuuriin ja upeisiin nähtävyyksiin! Tutuiksi ovat tulleet Monza, Lecco, Milano, Alpit ja nyt viimeisimpänä Venetsia. Kulkeminen on ollut helppoa, sillä aivan asuntomme vieressä on juna-asema ja ystävälliset opettajat ja paikalliset ovat auttaneet ja kuljettaneet meitä paikasta toiseen! Ystävällistä ja auttavaista jengiä Italiasta löytyy vaikka kuinka! 😃
Vielä on viimeinen viikko edessä, jatketaan samaan malliin ja nautitaan viimeisistä päivistä! See u!
- Rami, Ville, Teemu, Sohvi ja Riina
